Tammikuun kylmät tuulet puhaltavat (joillakin keittiön
kaappien läpi, toisilla vain huurteisten ikkunoiden ulkopuolella), ja
hiljalleen lähdön hetki kohti Belgian lämpöä alkaa materialisoitua. Vaikka
edessä tuskin on etelänlomaan verrattava kokemus – keskilämpötilat helmikuussa
huitelevat Leuvenissa kokonaisen kolmen plusasteen paikkeilla – odotan jo
innolla lähtöä. Tästä huolimatta tämän kuukauden aikana minulla on vielä
runsaasti tehtävää. Jokainen opiskelija tunnistanee itsessään piirteen, että
kun aikaa on riittämiin, mitään ei saa aikaiseksi. Omat valmisteluni ovat
sentään edenneet jo suunnittelutasolle. Ja hei, onhan lentoliputkin ostettu!
Hain joulukuussa Leuven-buddyä, joka toimii kuin
henkilökohtaisena tutorinani vaihtoni ajan. Sain buddykseni ensi syksynä
valmistuvan opiskelijanuoren, joka vaikuttaa näin ensi alkuun hommansa
osaavalta. Vaikken usko, että saan häneltä vinkkejä balettiharrastuksen
jatkamismahdollisuuksista, minulle tuli paljon varmempi olo koko vaihdosta.
Näen jo todennäköisenä sen, että selviän jopa hengissä matkastani kohti uutta
kotikaupunkiani. Buddyni on ehdottanut hakevansa minut lentokentältä ja
auttavan minua ruokakaupassa käymisessä. Maltan tuskin odottaa, että pääsen
lukemaan tuoteselosteita ranskaksi tai hollanniksi, joita molempia taidan yhtä
sujuvasti (”Waar is de chocolade?).
Asuntoasiat ovat vielä kesken niin Helsingin kuin Leuvenin
päässä, mutta toivottavasti lähiviikkoina nämäkin asiat saavat onnellisen
päätöksensä.
