Leuven 32. The one where Leuven Leftovers take over Germany

Ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon

Perjantaina jouduin sanomaan hyvästit Waterviewn huoneelleni. Voisin kirjoittaa Leuvenista lähdöstä kokonaan oman postauksen, mutta tässä alkaa aika käydä vähiin. Muutin siis tavarani Leuvenista Antwerpeniin (kiitos äiti!) Maijun korvaamattomalla avustuksella. Hotellihuoneeni kanssa oli jotain sekaannusta, joten sain hienomman huoneen kuin mitä minulle olisi alun perin kuulunut. Ei sillä, että valittaisin. Ehdin lähinnä jättämään tavarani huoneen ovelle ja kääntymään ympäri, kun minun oli jo suunnattava takaisin Leuveniin. Olin kuullut huhua, että kolme reilillä olevaa suomalaista tyttöä olisi saapumassa yhteen Belgian parhaimmista kaupungeista ja totta kai minun oli nähtävä tämä omin silmin.

Maiju oli jälleen pelastavana enkelinä, ja tarjosi minulle yösijan. Viimeinen juna Antwerpeniin lähtee ennen puolta yötä, joten jos olisin palannut takaisin Belgian pohjoiseen helmeen olisin joutunut tekemään vastaavanlaisen käännöksen Leuvenissa kuin hetki aiemmin hotellilla. Sen sijaan saatoimme istua iltaa Oude Marktin festivaalialueella reippaasti jälkeen puolenyön. Aamulla heräsimme aikaisin, sillä meidän oli tarkoitus lähteä ajoissa Kölniin. En ollut ikinä käynyt Saksassa, joten olin innoissani, että ehdin käydä vielä viimeisessä Belgian naapurimaassa. Mukana Maijun lisäksi olivat Selen, Michiel sekä kuskin virkaa toimittanut Coen. Kaikkiin muihin maihin olen kulkenut joko bussilla tai (pääasiassa) junalla, joten oli mukavaa vaihtelua astua henkilöauton kyytiin. Olen varmaan viimeksi ollut autossa maaliskuussa äidin tultua vierailulle, joten olin tästäkin innoissani.

Matka sujui hyvin tunnin rajalla odottelua lukuun ottamatta. Saavuimme Kölniin yhden jälkeen. Olimme nälissämme ja janoisia, joten luonnollisesti suuntasimme katsomaan Saksan ruokakauppavalikoimaa. Emme menneet Lidliin (nyyh), mutta hinnat olivat Lidlin puutteesta huolimatta suomalaisen silmään todella huokeita (Artturi voitko lähteä Saksaan vaihtoon, jotta voin tulla käymään ja ostamaan vegaanisia proteiinipalloja eurolla parilla?). Ostimme piknik-tarpeita, koska Michiel oli ottanut mukaan piknik-viltin ja sään ollessa aivan upea olisi ollut sääli mennä johonkin sisälle istumaan. Me ehkä innostuimme vähän liikaa ja ostimme melko paljon ruokaa, mutta mieluummin niin päin kuin että olisimme olleet pian uudelleen nälissämme. Kuljimme läpi keskustan, joka oli tupaten täynnä porukkaa. Lämpötila huiteli jossain 30 asteen molemmin puolin. Olimme innoissamme, kun löysimme piknik-paikan aivan joen vierestä ja mikä parasta – varjosta!

<3

Nautimme eväitämme rauhassa ja lepäilimme tyytyväisinä jonkun aikaa. Minä ja Maiju lauleskelimme Ultra Bran tahtiin ja vihdoin me lähdimme katsomaan sitä kuuluisaa Kölnin tuomiokirkkoa. Edellisenä iltana olin ollut tyytyväinen asuvalintaani hameeni kanssa, koska ulkona oli niin lämmin. Edelleen Kölnissäkin oli todella kuuma, mutta jostain syystä saksalainen tuuli toimii eri tavalla kuin Belgiassa, ja sain olla jatkuvasti pitelemässä helmoista kiinni (tosin minun olisi pitänyt muistaa, että näinhän se aina toimii saksalaisten kanssa 😄). Pian sain kuitenkin toivoa edes pientä tuulenvirettä, kun kipusimme ylös Kölnin tuomiokirkon torniin lähes sataan metriin. Me olimme jo valmiiksi hikisiä, eikä tämä liikuntapläjäys auttanut lainkaan tilannettamme. Toisaalta minä aina pidän näköalapaikoille kiipeämisestä ja olisi ollut sääli jättää tämä kokematta. Kaikille opiskelijoille tiedoksi, että hinta on vain 2 euroa (saattaa toimia myös, jos vain vaikuttaa opiskelijalta)! Näkymä oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Tosin täytyy kyllä sanoa Coenia kompaten, että tavallaan Kölnin siluetti kaipaa tuomiokirkkoaan.

Kävimme myös sisällä kirkossa, ja valitettavasti sen takia emme ehtineet Lindtin suklaamuseoon, joka kuulemma on kokemisen arvoinen paikka. Turisti-infon tyyppi sanoi, että museo oli kyllä sulkeutumassa tunnin kuluttua, mutta sisään pääsi viimeisen kerran ”viiden minuutin kuluttua” ja me olimme lähes kilometrin päässä. Päätimme sen sijaan lähteä etsimään terassia, jotta saisimme juotua jotakin kylmää. Ja sitten älysin sen. Olin huomannut here and there muutamia sateenkaarilippuja. Kun astelimme sisemmälle kaupunkiin, päädyimme keskelle sateenkaarilippujen, nahkavaatteiden ja cocktail-kojujen merta. Osa meistä koki tilanteen epämukavammaksi kuin toiset, mutta minusta oli hauskaa, että päädyimme Kölniin juuri Pride-viikonloppuna. Ihmismassan takia en valitettavasti ottanut kuvan kuvaa.

Taivalsimme ja vihdoin löysimme paikan, jossa nauttia jotain kylmää juotavaa. Kuplivan omenamehun jälkeen suuntasimme takaisin ruokakauppaan. Ei sillä, että kellään meistä oli hirveän kova nälkä. Meiltä oli vain jäänyt konvehdit kokematta, joten otimme ilon irti edullisista suklaapatukoista. Matka kohti Belgiaa sujui yllättävän nopeasti. Saksalaisten moottoriteiden nopeusrajoituksettomuus on nyt virallisesti koettu.

En usko, että olisin voinut kokea täydellisempää päivää Saksassa (okei suklaamuseo jäi kokematta, mutta kuka tietää, se olisi voinut olla pettymys). Oli ihanaa viettää viimeistä viikonloppua mahtavien ihmisten seurassa. Michielille jouduin sanomaan jo hyvästit, mikä tuntui uskomattomalta ja haikealta. Minulla on enää 36 tuntia belgialaista elämää jäljellä!