Lähtöön kohti Belgiaa on aikaa enää muutama päivä.
Vaihtoasiat vaikuttavat olevan nyt ainakin suunnilleen hyvällä tolalla.
Maanantaina minua pitäisi odottaa huone omalla kylpyhuoneella kolmannessatoista
kerroksessa (aitoa keskiaikaista tunnelmaa) ja pakkaaminenkin on jo hyvässä
vauhdissa. Toisin sanoen minulla on veljeltä varastettu vaihtoa varten tehty
pakkauslista, ja olen melkein etsinyt tarpeisiini sopivan matkalaukun. Hyvin
suunniteltu on puoliksi tehty. Kai se pätee myös ulkoistettuun suunnitteluun.
Myös rakas Helsingin asuntoni odottaa uutta asukasta. Vaikka
kuinka olen lukenut Konmari-oppaita (”Tuovatko nämä hakaneulat elämääni iloa?”)
ja suunnitellut mielestäni erinomaiset säilyttämisratkaisut (”Mitä kaikkea voikaan
laittaa kenkälaatikoihin!”) ja muka heittänyt pois turhia tavaroita (”Mutta
onko neljä vuotta vanha meikkivoide sittenkään turha?”), asuntoni oli täynnä
tavaraa. Paitsi vaatteita niin myös irtoripsien puolikkaita, kerran kokeiltuja
ihonhoitotuotteita, ainakin neljää eri hoitoainetta puhumattakaan
muotoilutuotteista, joita en ikinä käytä. Tein jälleen kerran pyhän lupauksen
vähentää tavaramäärää takaisin muuttaessani. As if. Kaikki saatiin onneksi
pakattua pakettiautoon epäuskostani huolimatta. Astiat ja siivousvälineet sain
jättää uuden asukkaan käyttöön, mikä helpotti huomattavasti pakkaamista.
Asunnon hyvästelyn lisäksi jouduin sanomaan hyvästit myös
kavereille ja vanhalle työpaikalle. Onneksi viisi kuukautta ei ole niin pitkä
aika ja whatsapp on keksitty. Ja rumour has it, että keväällä eräässä Euroopan
kaupungissa tapahtuu jälleennäkeminen, johon saapuu neljä oikkaria, jokainen
eri maasta. Onko kyseessä vapaamuurareiden kokous vai lyhyt kevätloma, sitä
huhut eivät ole paljastaneet.
Seuraavat pari päivää kuluvat maalaismaisemissa (save me!), mutta
matka jatkuu ennen kuin ehtii kissaa hollanniksi sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti