torstai 9. helmikuuta 2017

Leuven 1. The one where I live in the ghetto


Maanantaina tuli aika jättää hyvästit Suomen kylmälle viimalle ja tuiskulle ja matkata kohti Leuvenia. Finnair oli yllättäen vähän myöhässä aikataulustaan, mutta vihdoin hieman ennen kymmentä paikallista aikaa pääsin turvallisesti Brysseliin. Siellä minua odotti Leuven-buddyni Gunter.



Kun matkasimme läpi idyllisen belgialaisen maaseudun kohti Waterviewtä sain kuulla uuden residenssini sijaitsevan todella, siis todella syrjässä. Matkaa oikiksen kampukselle on reilu kilometri ja muihin rakennuksiin vielä pidempi. Tästä syystä minun pitää hankkia pyörä (kalliita pyöriä myydään vaikka millä mitalla, mutta en ole nähnyt vielä yhtään pyöräilykypärää, en myynnissä enkä kenenkään päässä. Mitä ihmettä?) Lisäksi Waterview on alueella, joka on viime aikoina nostanut mainettaan, mutta ei kovin korkealle. Vieressä on panimo, jonka ominainen haju leijailee ympärillä varsinkin kirkkaalla säällä. Mukavaa. Ei sillä, että tässä olisi vielä päässyt kokemaan kirkasta säätä. Sen sijaan sumu ja tihkusade ovat tehneet näyttävän debyytin eikä loppua näy.



Ensimmäinen päivä oli pieniä vastoinkäymisiä täynnä. Huoneessani ei ole langatonta nettiä, lakanani olivat liian pieniä sänkyyni, peittoa ja tyynyä oli lähes mahdotonta löytää ja huomasin unohtaneeni muutaman tärkeän asian, joita olisin tarvinnut. Illalla hyvin väsyneenä jaksoin onneksi lähteä pub crawliin, joka oli ESN:n järjestämä. Sen aikana opin muutaman asian.


1.     Leuven on täynnä suomalaisia erasmus-opiskelijoita

2.     Olut on todella halpaa ja kaikki juovat sitä

3.     Olut on edelleen pahaa, vaikka sitä olisi yrittänyt juoda viisi lasillista

4.     ”Leuven on niin pieni, että siellä on mahdoton eksyä” on valetta

5.     Google maps on paras ystäväni, mutta ystävä, joka välillä tahallaan johtaa harhaan


 Tämän viikon aikana on luvassa vielä kaupunkikierrosta, pyöräilykoulua ja rekisteröitymistä kaupungintalolle.  Huh.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti