Maanantaina tuli aika jättää hyvästit Suomen kylmälle
viimalle ja tuiskulle ja matkata kohti Leuvenia. Finnair oli yllättäen vähän
myöhässä aikataulustaan, mutta vihdoin hieman ennen kymmentä paikallista aikaa pääsin
turvallisesti Brysseliin. Siellä minua odotti Leuven-buddyni Gunter.
Kun matkasimme läpi idyllisen belgialaisen maaseudun kohti
Waterviewtä sain kuulla uuden residenssini sijaitsevan todella, siis todella
syrjässä. Matkaa oikiksen kampukselle on reilu kilometri ja muihin rakennuksiin
vielä pidempi. Tästä syystä minun pitää hankkia pyörä (kalliita pyöriä myydään
vaikka millä mitalla, mutta en ole nähnyt vielä yhtään pyöräilykypärää, en
myynnissä enkä kenenkään päässä. Mitä ihmettä?) Lisäksi Waterview on alueella,
joka on viime aikoina nostanut mainettaan, mutta ei kovin korkealle. Vieressä
on panimo, jonka ominainen haju leijailee ympärillä varsinkin kirkkaalla
säällä. Mukavaa. Ei sillä, että tässä olisi vielä päässyt kokemaan kirkasta
säätä. Sen sijaan sumu ja tihkusade ovat tehneet näyttävän debyytin eikä loppua
näy.
Ensimmäinen päivä oli pieniä vastoinkäymisiä täynnä.
Huoneessani ei ole langatonta nettiä, lakanani olivat liian pieniä sänkyyni,
peittoa ja tyynyä oli lähes mahdotonta löytää ja huomasin unohtaneeni muutaman
tärkeän asian, joita olisin tarvinnut. Illalla hyvin väsyneenä jaksoin onneksi
lähteä pub crawliin, joka oli ESN:n järjestämä. Sen aikana opin muutaman asian.
1.
Leuven on täynnä suomalaisia
erasmus-opiskelijoita
2.
Olut on todella halpaa ja kaikki juovat sitä
3.
Olut on edelleen pahaa, vaikka sitä olisi
yrittänyt juoda viisi lasillista
4.
”Leuven on niin pieni, että siellä on mahdoton
eksyä” on valetta
5.
Google maps on paras ystäväni, mutta ystävä,
joka välillä tahallaan johtaa harhaan
Tämän viikon aikana on luvassa vielä kaupunkikierrosta, pyöräilykoulua ja rekisteröitymistä kaupungintalolle. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti