Leuven 28. The one where there are too many bars

Oude Markt maaliskuussa (terassikausi ei ollut vielä edes alkanut!)

”Toivottavasti pidät oluesta” oli yksi ensimmäisistä kommenteista, joita sain kuulla, kun kerroin vanhalla työpaikallani lähteväni Belgiaan vaihtoon. Sain myös tietää yhdeltä silloisista työkavereistani, että Leuvenissa on huomattava määrä erilaisia pubeja ja baareja, joissa tarjottiin niin montaa erilaista olutta, että vaikka joisin joka päivä vaihtoni ajan yhden erilaisen oluen, en silti saisi käytyä niitä läpi. Kaikista näistä varoitteluista huolimatta en osannut valmistautua siihen, miten monta baaria näin pieneen kaupunkiin oikein mahtuu. Olen valehtelematta käynyt useammassa eri baarissa pelkästään Leuvenissa kuin Helsingissä. Koska olen lähes asiantuntija, ajattelin antaa lyhyen, puolueellisen sekä informaatioköyhän arvion mahdollisimman monesta Leuvenin baarista. Ja totta kai täysin päättömässä järjestyksessä.

Café Belge. Jostain minulle täysin tuntemattomasta syystä olen istunut kyseisessä baarissa useammin kuin varmaan missään muussa Oude Marktin baareista (ja vanhemmille tiedoksi, että puhutaan varmaan 5-10 kerrasta, ei siis jokailtaisesta harrastuksesta). Paikalla on jonkinlainen ’punainen maine’, minkä vuoksi oletan vanhempani viimeistään nyt jättävän minut perinnöttömäksi. Kuulemma Café Belgessä käydään porukalla kiihtyneitä poliittisia keskusteluja, mutta minulle on ainakin jäänyt hämäräksi, miten musiikin pauhatessa kukaan voi käydä kunnollista keskustelua muuten kuin kahden kesken. Olut on halpaa, palvelu töykeää ja paikka vaikuttaa epäsiistiltä. Sisustukseltaan se muistuttaa paikkaa, jonne mentäisiin juttelemaan, mutta silti sinne on mahdutettu tanssilattia DJ-koppeineen. Olen melko varma, että olen pyörähdellyt siellä villisti kieppuen ainakin muutamaan otteeseen.

De Giraf. Hei, haluatko unohtaa koko loppuillan? Tämä paikka on juuri sinua varten! Oude Marktilla sijaitsevassa shottibaarissa on kirjaimellisesti jokaiselle jotakin. Uskoakseni kaikista suosituin shotti on Harry Potter –shotti, jota varten baarimikko pistää shown pystyyn. Olen ihmeissäni, että koko paikka ei ole vielä palanut poroksi. Olen melko varma, että kun yhden illan aikana joutuu viidettäkymmenettä kertaa valmistamaan kyseisen shotin, kenellä tahansa alkaa hiljalleen nousta idea tuhopoltosta. Suosittelen siis kokeilemaan – omalla vastuulla – jotain vähän omaperäisempää. Listalla on muun muassa Grasshopper-niminen shotti, jonka kanssa saa maisteltavaksi heinäsirkan. Kasvissyöjänä minulta on jäänyt tämä erikoisuus kokematta. Kiitos nimeltämainitsemattoman suomalaisjoukon, De Giraffista on nykyään mahdollista saada myös jallushotti.

Lievästi sanottuna epäselvä kuva tyttöjen illalta. Minulla ei ole tapana ottaa kuvia, kun olen vain viettämässä kavereiden kanssa aikaa, joten otosten löytäminen tätä postausta varten oli haastavaa.

Vesper. Pysytään samalla puolella Oude Marktia. Vesper on yksi Leuvenin harvoista baareista, josta saa drinkkejä. Olen ollut täällä muutamaan otteeseen viettämässä tyttöjen iltaa. Drinkit eivät ole hirveän kalliita, palvelu yleensä pelaa mutta musiikki on usein aika kovalla. Sitä paitsi sain vähän aikaa sitten tietää saaneeni traumoja kyseisessä paikassa jo pääsiäislomalla, joten tunteeni Vesperiä kohtaan ovat ristiriitaiset. Toisaalta tunteeni about kaikkia Leuvenissa kokemiani baareja kohtaan ovat vähintään ristiriitaiset, joten ei mitään uutta auringon alla.

Ambiorix. Välillä tuntuu, että kaikki tiet vievät jossain vaiheessa Ambiorixeen. Melkein kaikissa Oude Marktin baareissa voi halutessaan tanssia ja paikalla on yleensä jonkunlainen DJ, mutta Ambiorixeen mennessä tietää menevänsä tanssimaan. Tai uskoo menevänsä tanssimaan, sillä paikka on joko puolityhjä tai tupaten täynnä – puoliväliä ei ole. Joskus minulla on aivan älyttömän hauskaa tanssia penkkien päällä poissa muiden jaloista tai tanssilattialla kavereiden kanssa. Joskus tanssiminen on aivan mahdotonta, koska ihmisiä on liikaa, ja he kaikki ovat pitkiä belgialaisia ja minusta tuntuu kuin olisin jumissa kaivon pohjalla. Tai sitten ihmisiä ei ole sinänsä liikaa, mutta on yksinkertaisesti liikaa miehiä, joista kukaan ei tunnu ymmärtävän, että jos joku toinen mies ei ole kiinni naisessa niin se ei tarkoita, että heitä kaivataan viereen kiehnäämään.  Musiikki Ambiorixessa on sitä samaa jumputusta, mitä radiostakin kuulee. Tosin jostain syystä Antti Tuiskun Keinutaan ei ole löytänyt tietään listoille pyynnöistä huolimatta.

Bar Nine. Huvittavaa kyllä, en ole varmaan ikinä ollut sisällä tässä baarissa. Olen muutamaan otteeseen käynyt istumassa iltaa toisen drinkeistä pitävän kaverin kanssa, mutta vain Bar Ninen terassilla. Paikka on siis toinen Oude Marktin ”drinkkibaareista” (okei, tietääkseni toinen, en ole käynyt kaikissa Oude Marktin baareissa, niitä on yksinkertaisesti liikaa), vähän hintavampi kuin Vesper mutta todella hyvä nonetheless. Palvelu on ainakin ketterämpää. Bar Nineen ei todellakaan tulla vetämään olutta kaksin käsin – ja ehkä siksi minä pidänkin siitä. Yhden cocktailin hinnalla saisi varmaan viisi olutta Cafe Belgessä, mutta otan yhden cocktailin paljon mieluummin any day.

Professor. Nyt kun olemme päässeet  drinkkibaarien makuun, parasta mainita myös tämä paikka. Professor on samannimisen hotellin alakerrassa. Sen drinkkilista on kattava – paljon pidempi kuin edellä mainituissa drinkkibaareissa. Hinnat ovat myös huokeampia. Miljöössä vain olisi parantamisen varaa. Taisin juoda kyseisessä paikassa mojiton, joka osoittautui pettymykseksi. Kukaan seurueestamme ei tainnut erityisemmin pitää drinkeistään. Ne olivat yltiömakeita ja hedelmillä koristeltuja, mutta hedelmät olivat jo vähän elämää nähneitä ja minä mieluummin ottaisin hyvän drinkin kuin kulahtaneen hedelmäsalaatin – varsinkin, jos olen tilannut drinkin enkä näivettynyttä trooppista elämystä.

Barvista. Kävin täällä kerran treffeillä, ja me taidettiin valita paikka vain siksi, koska se ei ollut Café Belge. Rima siis aika alhaalla. Paikka oli kuitenkin ihan ok. Hyvä puoli oli siinä, että tanssilattiaa ei ollut (tai ehkä sellainen oli, mutta sillä hetkellä se ei ollut käytössä), eli toisen ihmisen puheen saattoi oikeasti kuulla.

De Kroeg. Cafe Allee. Karement. Farao. Jostain syystä minulla menee kaikki nämä paikat onnellisesti sekaisin. Tai okei, tiedän syyn, ne ovat vieretysten ja monella tapaa samankaltaisia. Karement on mukavan tilava. Tanssilattia on heti ovesta sisälle tultaessa, mikä ei ole hirveän kivaa, koska pahimmillaan sisään astuessaan kohtaa heti valtavan ihmismassan, vaikka sisemmällä olisi enemmän tilaa. Farao on muistaakseni aika piskuinen paikka, jonne joukko nuoria naisia kokoontui katsomaan Temptation Islandia (siis oikeasti, siellä taisi olla ovella kyltti, jossa kerrottiin Temptation Islandin oleva katsottavissa siellä joka keskiviikko). En ole tainnut käydä näissä paikoissa kuin kerran, ellen sitten ole nopeasti käynyt vilkaisemassa käytyäni ensin jossain muussa Oude Marktin paikoista.

De Rector. Varmaan ainoa baari, jossa olen käynyt myös syömässä. Hintaluokka on aikalailla samaa kuin kaikkialla muualla Oude Marktilla. Ihan totta, minulta alkaa loppua adjektiivit ja tavat kuvailla paikkaa. Onko siellä tanssilattiaa? Luultavasti. Onko juomavalikoima laaja? Ehkä. Uskoakseni joo. Minä olen tainnut juoda siellä vain hampaissa tuntuvaa makeaa mansikkaolutta. Alankomaista kotoisin oleva ystäväni ei suosittele paikkaa, koska De Rectorin baarimikko yritti iskeä häntä aamulla kuuden aikaan toisessa baarissa. Joten ehkä tähän baariin astuessaan kannattaa varautua siihen, että myöhemmin joutuu hätistelemään yli-innokkaita baarimikkoja pois kimpustaan?

Albatros. Olen käynyt Albatrossissa varmaan neljä kertaa. ESN-bileet järjestetään siellä, enkä usko paikan olevan muutoin auki. Ja eh. Ensimmäisellä kertaa porukkaa oli todella paljon, koska oli kansainvälisten opiskelijoiden ensimmäinen viikko Leuvenissa. Muistaakseni minulla oli todella hauskaa, mutta kadotin neuletakkini (= joku otti sen humalapäissään mukaansa, mikä ei kuulemma ole kovin harvinaista). Seuraavilla kerroilla meno oli hyvin hiljainen viimeisiä ESN-bileitä lukuun ottamatta. Juomia saa drinkkilippuja vastaan, joita pitää käydä ostamasta erilliseltä pisteeltä. Tämä on turhan vaivalloista. Albatros ei suosikkipaikkojani, eli olisin jättänyt kaikki muut bileet välistä paitsi ensimmäiset ja viimeiset.

Hauskana lisänä rosmariinin oksa sekä karpalot

Carlisse. Tämä on uusi tuttavuus, ja kävin siellä ensimmäistä kertaa vasta kokeisiinlukuperiodin alettua. Kaverini oli kehunut, että Carlissesta saa parhaat Gin&Tonicit Leuvenissa, eli olihan sitä päästävä testaamaan. Ja totta kai kaikista gineistä valitsin Napuen. Ajatella, että minun oli lähdettävä Belgiaan asti maistamaan suomalaista giniä! Carlissessa erityisen hyvää on se, että baarimikko osaa valita parhaimman tonicin sopimaan kulloiseenkin giniin. Itse tulee harvemmin mietittyä tällaisia asioita. Sisältä paikka muistuttaa mitä tahansa Leuvenin baareista, eli se on melko nuhjuinen eikä tosiaan anna ymmärtää, että paikasta saa kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia ginejä. Carlisse tarjoaa myös ruokaa ja myös alkoholittomia juomia, kuten aamukahvia viereiseen kirjastoon rientäville opiskelijoille.

Fac barit. Nimi kuulostaa joltain aivan muulta, ja muutaman ensimmäisen kerran kuullessani fac barin mainittavan minun piti hetkeksi heristää korviani. Leuvenissa on paljon faculty bareja, ja suunnilleen jokaisella tiedekunnalla on omansa. Sisälle niihin pääsee vain opiskelijakorttia näyttämällä. Tai ihan vain puhumalla itsensä sisälle. Työntekijät ovat kaikki opiskelijoita, eikä näiltä paikoilta kannata odottaa mitään henkeäsalpaavia elämyksiä. Tai no, riippuu toki siitä, millaisia elämyksiä etsii.

Kaikissa Fac bareissa juomat ovat todella halpoja (eurolla saa oluen, alle kahdella ’viiniä’), valikoima suppea ja lattia tahmainen. Yleensä fac bareihin mennään juomaan edullisesti eikä siis nauttimaan siitä, mitä juodaan. Budjettitietoiselle opiskelijalle tämä on totta kai mainio asia. Oikeustieteellisen tiedekunnan vieressä Tiensestraatilla on jo useita fac bareja, kuten  Recup ja Politika (ne menevät auttamatta minulla sekaisin, koska ne ovat kirjaimellisesti vieretysten, ja niissä kaverini ovat viihtyneet parhaiten, Luoja yksin tietää miksi). Olen kerran viettänyt illan tanssimalla valehtelematta yli neljä tuntia jommassakummassa ja se oli todella hauskaa. Eli riippuen päivästä ja mielentilasta voi joskus päätyä viettämään koko iltansa piskuisessa opiskelijabaarissa alkuperäisten suunnitelmien kadottua taka-alalle. Myös Letteren on ihan kiva, vaikka musiikki ei minun kokemukseni mukaan ole niin hyvää.

No lapset, mitä me tästä to-del-la pitkästä sepustuksesta opimme? 

Ensinnäkin, en työkavereideni toivotuksista huolimatta pidä vieläkään oluesta. Kuinka monta olutta ihmisen pitää juoda, että pitää enemmän oluesta kuin viinistä? En tahdo kokeilla onneani tämän hypoteesin kanssa. Toisekseen, olen käynyt kokemassa varmaan kaikki Leuvenin drinkkibaarit, mihin ei toisaalta vaadita paljon, mutta pidän sitä silti saavutuksena. Oluen luvatussa maassa en olisi odottanut pääseväni kokeilemaan uusia drinkkejä. (Tosin pakko tähän väliin mainita, että ehkä paras täällä juomani drinkki oli Baraccassa). Ja mikä tärkeintä: kenenkään ei ikinä kannata kysyä minulta baarisuosituksia, koska en selvästikään tiedä, mistä minä puhun.