Leuven 23. The one where I love Antwerp (and hate trains)

Antwerpen, tuo Belgian todellinen helmi. Kuten kaikki Antwerpenissa tietävät, on Antwerpen Belgian todellinen kaupunki kaiken muun ollessa vain sen pysäköintialuetta. Minun oli jo pidemmän aikaa tarkoitus mennä käymään suosikkikaupungissani, mutta vihdoin helatorstain jälkeisenä perjantaina sain aikaiseksi toteuttaa suunnitelmani.

Olin aamulla herännyt ennen kuutta ja mennyt viereiseen puistoon tekemään treenin, jota vuosi sitten olin kokeillut Essin kanssa kotoisessa Töölön UniSportissa. Olin päättänyt syödä aamupalan vasta Antwerpenissa, koska tarkoituksenani oli samalla saada luettua Labour Lawn tulevaan tenttiin. Ehdin mainiosti 8.25 junaan ja varttia yli yhdeksän löysin itseni jälleen kerran Antwerpenin rautatieasemalta. Minua ikuisesti hämmentää se, miten lähellä kaikki kaupungit tuntuvat olevan.

Lähdin ensitöikseni etsimään aamupalapaikkaa. Tarkoituksenani oli mennä melko lähelle kanaalia, mutta matkalla sinne kohtasin sympaattiselta vaikuttavan Cafématicin. Päätin poiketa sisälle, koska jos totta puhutaan, olin jo hyvin nälkäinen eikä minun tehnyt mieli enempää harhailla pitkin kauniita Antwerpenin katuja. Ilokseni kahvilassa tarjoiltiin soijamaitoon tehtyjä kahveja, joten päätin ottaa jäälaten ja croissantin. Koska sää Belgiassa on ollut lievästi sanoen lämmin, olen nauttinut runsaammanpuoleisesti jäälatteja. Suosikkini on edelleen Mont Cafén versio, mutta täällä nauttimani ei jäänyt kauas kakkoseksi. Ja totta kai minun oli otettava croissant vähän herkuttelun tuntua tuomaan.

Lueskelin melko pitkää Labour Lawn muistiinpanoja, minkä jälkeen minun oli aika jatkaa matkaani eteenpäin. Suuntasin ensin NYXin liikkeeseen minkä jälkeen poikkesin Kiehl’sin putiikkiin. Periaatteessa löysin kaiken, mitä olin tullut etsimäänkin, joten saatoin jatkaa nopeasti matkaani. Ensin, totta kai, minun oli poikettava Albert Heijnissa (RIP never forget), sillä kyseinen kauppa sattui olemaan matkani varrella. Kun mantelivoivarastoni oli jälleen kuosissa, sain viestin alankomaalaiselta ystävältäni, joka pyysi minua hakemaan hänelle AH:sta hollantilaisia vohveleita. Katsokaas, rakkauteni tätä hurmaavaa hollantilaista ruokakauppaketjua kohtaan ei ole ainoaa laatuaan. Joten ei kun takaisin vain, kyllä ystävä hädässä tunnetaan!

Jatkoin kulkemista kohti suuntaa, jossa oletin kanaalin olevan. En ollut tullut shoppailemaan, mutta hetkeä myöhemmin löysin itseni suloisesta ja erittäin hipster-tyylisestä kirjakaupasta. Koska ihmisillä on juhlapäiviä tulossa, ostin muutaman kortin. Melkein ostin kaikkea muutakin turhaa, kuten ”Kirjoita lause päivässä” –päiväkirjan sekä hollanninkielisen vegaanisen reseptikirjan, mutta sentään jokin pieni järjen hippunen sai minut vastustamaan kiusausta.

Kun vihdoin pääsin kanaalin rannalle, aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Onnekseni sää oli sen verran tuulinen, että en aivan sulanut kuumuudesta. Jatkoin siis tyytyväisenä opiskelujani. Kun olin saanut kaiken luettuani, lähdin kierrellen kohti rautatieasemaa, tahdoinhan nähdä vielä joitakin nähtävyyksiä. Ehdin juuri ja juuri junaan, ja kellon ollessa jo puoli kaksi minulla alkoi olla todella kova nälkä. Maltoin tuskin odottaa Leuveniin pääsyä, sillä kotona minua odotti kvinoasalaatti. Mutta hei, onko yksikään matka Belgian sisällä täydellinen ilman junaongelmia? Keskellä ei mitään meille yhtäkkiä ilmoitettiin, että Leuvenissa oli ollut junaonnettomuus (kolme tuntia aiemmin), eikä kenelläkään ollut tietoa, milloin junat kulkisivat jälleen.

Kellon tikittäessä eteenpäin aloin jo epätoivoisena suunnitella uutta elämääni Aarschotissa vuohifarmerin vaimona. Informaatio ei luonnollisestikaan kulkenut muilla kielillä kuin hollanniksi, mutta onnekseni vanhempi pariskunta selitti minulle ystävällisesti henkilökunnan antamat päivitykset. Vihdoin tunnin odottelun jälkeen pääsimme lähtemään liikkeelle. Olin aivan nääntynyt nälästä ja kuumuudesta, kun saavuimme helteiseen Leuveniin. Pääsin siis syömään lounasta mukavasti kello puoli viisi. Tein välittömästi päätöksen, etten vähään aikaan astuisi jalallani belgialaiseen junaan. Vaan kuinkas sitten kävikään…

Leuven 19. The one where there are giraffes

Viikko takaperin lauantaina korkeammat voimat siunasivat Belgiaa sateettomalla säällä. Alkuperäinen idea lähteä Luxembourgiin muuttuikin matkaksi Antwerpeniin. Lähdin katsomaan suosikkikaupunkini eläintarhaa. Sivuhuomautuksena, minkä takia Belgiassa on niin monta eläintarhaa? Mechelenissä on yksi, Brysselissä on yksi, Brugelettessa on yksi jne.!

Antwerpenin eläintarha on Belgian vanhin ja yksi maailman vanhimmista eläintarhoista. Se perustettiin jo 1843 ja sijaitsee kätevästi aivan rautatieaseman vieressä. Pinta-alaltaan eläintarha ei ole turhan iso, ja sen läpikäymiseen riittää helposti yksi päivä. Minä taisin viettää siellä ehkä nelisen tuntia, mutta toisaalta minä en myöskään ole prime audiencea. Paikalla oli nimittäin paljon lapsiperheitä, mikä ei ollut yllätys sinänsä. Kauniista säästä huolimatta mitään yletöntä tungosta emme joutuneet kokemaan ja kaikki lapset käyttäytyivät todella siivosti. Eikä kertaakaan vanhemmiltaan karanneista kakaroista, tosin voihan olla, että Belgiassa tällaisia kuulutuksia ei muutenkaan harrasteta.

Olin yllättynyt siitä, miten paljon erilaisia eläimiä eläintarhassa oli. Eri apinalajeja oli enemmän kuin osaisin ikinä nimetä. Näimme myös kirahveja, virtahepoja, koalan, surullisen elefantin, kultapandan sekä todella paljon lintuja. Kaiken kaikkiaan verrattuna muistoihini Korkeasaaresta olin positiivisesti yllättynyt. Toisaalta monet eläimistä näyttivät surullisilta, ja vähemmästäkin alkoi miettiä, ovatko pienet tarhatut alueet paras paikka elää. En taida kuitenkaan lähteä mukaan keskusteluihin eläintarhojen eettisyydestä. 

Yksi kauneimmista rautatieasemista, jonka olen nähnyt

Leuven 13. The one where I can’t spell Antwerp

Onko se Antwerp? Onko se Antwerpen? Onko se Anvers? No onhan se! Sen jälkeen kun itävaltalainen ystäväni sanoi, että minä pitäisin Antwerpenista, on minun tehnyt mieli käydä kokemassa paikka itse – vaikka sen nimi tuntuu olevan joka kielellä eri. 1,2 miljoonan hengen kaupungissa (siitäs sait Bryssel, Antwerpenin asukasluvun sain selvitettyä) huhutaan olevan Belgian parhaimmat shoppailumahdollisuudet, mikä yllätti minut kokonaan. Shoppailun lisäksi Antwerpen on tunnettu timanteistaan, mutta tähän puoleen en ole sen tarkemmin tutustunut.

Rautatieasema

Matkustin Antwerpeniin äitini kanssa maanantaisena aamuna. Olin heti saapuessamme vakuuttunut, että Antwerpen vie sydämeni. Rautatieaseman rakennus oli suorastaan henkeäsalpaavan upea. Mielenkiintoista oli, että portaat olivat kaikki suljettuja ja niiden sijaan käytössä olivat vain rullaportaat. Tämä passasi kävelystä kärsivälle äidilleni (lukijat voivat kyseenalaistaa miksi edes raahaan äitiäni paikkoihin, joissa on pakko kävellä. Syy on ymmärrettävä, olen oikeasti demoni). Rautatielaiturit olivat kolmessa eri kerroksessa, mikä oli vakuuttavan näköistä. Meille oli etukäteen luvattu, että ostoskadut alkavat suoraa rautatieasemalta. Valitsimme siis lupaavimmalta vaikuttavan ja taivalsimme kohti, no, jotakin.

Rakennukset olivat jälleen kerran kauniita ja vanhoja. Erilaisia liikkeitä oli joka nurkalla. Me olimme jo käyneet useimmissa ketjuliikkeistä Brysselissä, joten jätimme ne välistä. Toden totta Antwerpen on shoppailijan taivas. Kun vihdoin pääsimme sivukujille kurkkimaan, mitä kaikkea kaupungilla on tarjota, olimme taivaltaneet jo ainakin puolitoista kilometriä, mikä ei tehnyt hyvää shoppailijakumppanini jalalle. Löysimme Iittalan myymälän sekä Suomeen tietääkseni jo rantautuneen & Other Storiesin (jonka hintataso on edelleen kipukynnykseni väärällä puolella).

Lähdimme siis palaamaan kohti rautatieasemaa samalla lounaspaikkaa muutaman tunnin kiertelyn jälkeen. Löysimme mukavan lounaspaikan, josta sai ruokaa myös mukaan. Kasvisvaihtoehdot oli merkitty selkeästi esille. Kaipaisin samanlaisia edullisia deli-paikkoja Helsinkiin. Nytkin kahden hengen ateriointi juomineen maksoi yhteensä 13 euroa. Kahden jälkeen olimme jo junassa ihailemassa ohi kiitävää belgialaista maaseutua.

Eläintarha jäi tällä erää kokematta. Tämä totta kai tarkoittaa vain sitä, että minun on lähdettävä Antwerpeniin käymään uudestaan. Ties mitä pieniä aarreaittoja sieltä vielä paljastuu!