lauantai 8. huhtikuuta 2017

Leuven 13. The one where I can’t spell Antwerp








Onko se Antwerp? Onko se Antwerpen? Onko se Anvers? No onhan se! Sen jälkeen kun itävaltalainen ystäväni sanoi, että minä pitäisin Antwerpenista, on minun tehnyt mieli käydä kokemassa paikka itse – vaikka sen nimi tuntuu olevan joka kielellä eri. 1,2 miljoonan hengen kaupungissa (siitäs sait Bryssel, Antwerpenin asukasluvun sain selvitettyä) huhutaan olevan Belgian parhaimmat shoppailumahdollisuudet, mikä yllätti minut kokonaan. Shoppailun lisäksi Antwerpen on tunnettu timanteistaan, mutta tähän puoleen en ole sen tarkemmin tutustunut.

Rautatieasema

Matkustin Antwerpeniin äitini kanssa maanantaisena aamuna. Olin heti saapuessamme vakuuttunut, että Antwerpen vie sydämeni. Rautatieaseman rakennus oli suorastaan henkeäsalpaavan upea. Mielenkiintoista oli, että portaat olivat kaikki suljettuja ja niiden sijaan käytössä olivat vain rullaportaat. Tämä passasi kävelystä kärsivälle äidilleni (lukijat voivat kyseenalaistaa miksi edes raahaan äitiäni paikkoihin, joissa on pakko kävellä. Syy on ymmärrettävä, olen oikeasti demoni). Rautatielaiturit olivat kolmessa eri kerroksessa, mikä oli vakuuttavan näköistä. Meille oli etukäteen luvattu, että ostoskadut alkavat suoraa rautatieasemalta. Valitsimme siis lupaavimmalta vaikuttavan ja taivalsimme kohti, no, jotakin.

Rakennukset olivat jälleen kerran kauniita ja vanhoja. Erilaisia liikkeitä oli joka nurkalla. Me olimme jo käyneet useimmissa ketjuliikkeistä Brysselissä, joten jätimme ne välistä. Toden totta Antwerpen on shoppailijan taivas. Kun vihdoin pääsimme sivukujille kurkkimaan, mitä kaikkea kaupungilla on tarjota, olimme taivaltaneet jo ainakin puolitoista kilometriä, mikä ei tehnyt hyvää shoppailijakumppanini jalalle. Löysimme Iittalan myymälän sekä Suomeen tietääkseni jo rantautuneen & Other Storiesin (jonka hintataso on edelleen kipukynnykseni väärällä puolella).

Lähdimme siis palaamaan kohti rautatieasemaa samalla lounaspaikkaa muutaman tunnin kiertelyn jälkeen. Löysimme mukavan lounaspaikan, josta sai ruokaa myös mukaan. Kasvisvaihtoehdot oli merkitty selkeästi esille. Kaipaisin samanlaisia edullisia deli-paikkoja Helsinkiin. Nytkin kahden hengen ateriointi juomineen maksoi yhteensä 13 euroa. Kahden jälkeen olimme jo junassa ihailemassa ohi kiitävää belgialaista maaseutua.

Eläintarha jäi tällä erää kokematta. Tämä totta kai tarkoittaa vain sitä, että minun on lähdettävä Antwerpeniin käymään uudestaan. Ties mitä pieniä aarreaittoja sieltä vielä paljastuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti