Leuven 15. The one where everything is art

Pääsiäisloma ei ole mitään ilman ex tempore –matkustelua. Tiistaina tuli puheeksi kaverin kanssa, että Rotterdam on paikka, jossa pitäisi päästä käymään. Päätimme sopia matkan Kiirastorstaille, ja iloksemme saimme toisen suomalaisvahvistuksen mukaan.

Ehdin ensimmäisenä Leuvenin juna-asemalle. Odotellessa muita ehdin jo tutustua Ghenttiläiseen mieheen, joka kutsui minut käymään kotikaupungissaan. Taitaa jäädä välistä. Kaverini ilmestyivät onneksi paikalle, ja me ostimme liput kohti Alankomaita ja juoksimme junaan. Vaihdoimme Mechelenissä junaan kohti Amsterdamia. Minua edelleen hämmentää se, miten nopeasti voin olla toisessa maassa ja miten kivuttomasti se tapahtuu. Ei passitarkastuksia, ei majapaikan miettimisiä, ei rahanvaihtoa ja ainoa asia, josta huomaa valtion vaihtuneen, on puhelinoperaattorin viesti hinnoista ulkomailla.

Minun tietoni Rotterdamista rajoittuivat siihen, että tiesin siellä olevan yliopiston, johon harkitsin hakemista vaihtoon. Olin myös kuullut, että kaupunki on tunnettu modernista arkkitehtuuristaan. En silti ollut valmistautunut siihen, millaisen kaupungin kohtasin. Koko paikka on kuin modernin taiteen ja arkkitehtuurin näyttely. Rakennukset kurottelevat taivaita, yksikään pilvenpiirtäjä ei ollut samanlainen ja bulevardit olivat leveitä. Leuvenin pikkuisiin mukulakivikatuihin tottuneina otin muutoksen innolla vastaan. Tuntui toden totta, että olimme saapuneet oikeaan kaupunkiin.

Käväisimme yhdessä vanhassa kirkossa, mutta sitten jatkoimme matkaamme kohti Markt Hallenia, jonka näkemistä myös hollantilaisystävämme oli suositellut. En ole aikaisemmin nähnyt mitään vastaavanlaista rakennusta – ajatus, joka tuntui putkahtelevan päähäni tuon tuosta ollessamme Rotterdamissa. Paitsi ulkoasultaan myös sisällöltään Markt Hallenissa oli paljon ihailtavaa. Paikassa oli kojuja jos jonkinmoisia. Oli tuoreita hedelmiä, frozen yogurttia, kahvia, kaakaota, vohveleita, hattaraa… Mitä ikinä tekikään mieli, niin sitä taatusti paikasta löysi! Me päädyimme nauttimaan lounasta itämaisessa ravintolassa kojun yläpuolella, sillä tahdoimme istua alas. Ostimme mukaan muutamat kookos-macaronit jotka saattavat olla jo syödyt.

Kiertelimme vaikka missä ja nautimme maisemista. Näimme kuuluisat kuutiotalo, kävelimme Erasmus-sillalla ja ihailimme valtavaa risteilyalusta. Koska merta ei varsinaisesti näe Rotterdamin keskustasta, tuntui uskomattomalta, että se oli mahtunut seilaamaan ”sisämaahan”. Me olisimme halunneet ottaa vesibussin kohti Euromastia ja suurta puistoa, mutta me emme löytäneet karttojen lupaamaa vesibussipysäkkiä. Sen sijaan päätimme ottaa vesitaksin. Minä voin jo hieman pahoin keinuvassa vesitaksikeskuksessa, joten olin hieman epävarma. Onneksi kaverini saivat minut vakuutettua tästä ideasta! Vesitaksilla huristelu oli aivan älyttömän hauskaa! Enkä voinut pahoin lainkaan.

Euromast on myös suositeltava kokemus. Maisemat ylhäältä olivat henkeäsalpaavia. Näimme helposti Haagiin asti. Yläilmoista helposti huomaa, miten tavattoman littana Hollanti on. Itävaltalaiskaverimme mainitsikin, että Rotterdamin korkein kohta on kaksi metriä meren pinnan yläpuolella. Nautimme yläilmoissa iltapäiväkahvit ja –teet sekä palat kakkua. Paikka vaikutti hienolta, tee oli hyvää sekä kakkupalat myös, mutta hinnat eivät onneksi olleet yhtä korkealla kuin voisi olettaa.

Lähdimme kiertelemään viereiseen puistoon. Kaikkialla oli ihanan vehreää ja rauhallista. Kävimme myös katsastamassa museoiden vieressä olevan puiston täynnä mielenkiintoisia veistoksia ja kukka-asetelmia. Sekä pienet rappuset veteen, joko ankoille, sammakoille tai kanaaliin pudonneille lapsille. Kun lopulta menimme Witte de Withstraatille, olimme käyneet katsomassa kaikki kymmenen ”must see nähtävyyttä”, jotka oli mainittu meille rautatieasemalla  annetussa lappusessa. Olimme puolivahingossa tehneet täydellisen reitin. Ennen rautatieasemalle menoa törmäsimme Rotterdamin kuuluisaan Santa Claussiin. Tästä en selittämättömästä syystä ottanut kuvaa, vaikka totta kai teos on upea, koskettava ja hauras.

Takaisin Leuvenissa olimme vasta kymmenen jälkeen illalla. Vahvimmat meistä jatkoivat iltaansa Leuvenin yössä, mutta minä menin täysin onnellisena kotiin lepäämään. Sillä eiväthän tämän viikon matkustukset suinkaan vielä ole ohi!