Kaikki
hyvä Belgiassa tulee tunnetusti Alankomaista: Albert Heijn (RIP never forget),
Alpron tuotteet, Tony’s chocolate, puhumattakaan ihanista ja (ärsyttävän)
pitkistä ihmisistä. Kun meille yli kuukausi sitten selvisi, että King’s Day on
kuin valtava kollektiivinen juhla, jota juhlitaan oranssiin pukeutuneena ympäri
maata, me vaihto-opiskelijat tietysti halusimme osallistua. Ensin ajattelimme
menevämme Amsterdamiin, olimmehan nähneet kuvia valtavista juhlista.
Alankomaista kotoisin olevat ystävämme kuitenkin vakuuttivat, että Amsterdam on
aivan kaaos Koningsdagin aikaan. Kaikkialla olisi liikaa tungosta, mitään ei
ehtisi nähdä eikä mistään näin ollen voisi nauttia. Maastricht, se on se
paikka, jonne meidän kannattaisi lähteä. No, mikäpä siinä. Jos Koningsdag olisi
edes puolet yhtä mahtava kokemus kuin Maastrichtissa koettu karnevaali, meillä
olisi varmasti hauskaa.
Torstaina
juna-asemalle suunnisti neljä suomalaista, yksi hollantilainen ja yksi
turkkilainen. Meidän porukassamme oli
tarkoitus olla myös toisen hollantilaisen ja Maastrichtissa asuneen
saksalaisen, mutta molemmilla oli muita velvollisuuksia, joten he ilmoittivat
liittyvänsä seuraamme myöhemmin. Tämä oli lievästi ongelmallista, sillä
poisjääneiden ystäviemme oli tarkoitus esitellä meille Maastrichtia. Nyt ainoat
Maastrichtissa aiemmin käyneet olivat kaksi suomalaista tyttöä, jotka olivat
nähneet kaupungin vain karnevaalien aikaan.
 |
| Vau mitkä juhlat |
Liegen
kautta pääsimme ongelmitta junalla Maastrichtiin (legendaarista!). Minun
oranssi panostukseni rajoittui oranssiin kynsilakkaan, mutta sekin tuntui
runsaalta verrattuna siihen harmauteen, joka meidät kohtasi. Sää oli melko
huono, tuulinen ja sateinen. Mistään ei olisi edes arvannut, että kyseessä oli
jotenkin erityinen päivä. Me yritimme olla vielä toiveikkaita. Kolme meistä
osti oranssit leit turistikaupasta, sillä kyllähän tämä tästä. Meidän piti vain
päästä sinne, missä kaikki juhlinta olisi. Meille oli luvattu, että jossain
Maastrichtissa olisi joukkohallusinaatiota muistuttava oranssi meri. Me
kävelimme keskustaan, ihmettelimme avoinna olevia kauppoja ja yritimme löytää
kirpputoria, joka kuuluu Koningsdag-juhlintaan. Löysimme tyhjyyttä ammottavan
aukion, jonka ympärillä vain muutama kuukausi aikaisemmin olimme viettäneet
karnevaaleja. Sitten alkoi sataa.
Lähdimme
kohti puistoa, josta vihdoin löysimme hiljalleen hiipuvan kirpputorin.
Aurinkokin ilmestyi hetkeksi pilvien takaa. Leuveniin jääneet ystävämme
ilmoittivat yrittävänsä päästä pian Maastrichtiin. Meillä alkoi olla kylmä,
joten asetuimme terassille lämpölamppujen alle nauttimaan kaakaoista ja
kahveista ja glögistä. Siinä istuessamme koimme vielä useita vesikuuroja.
Sateisuus ei siis selkeästi ole vain ongelma Belgiassa. Saksalainen kaverimme
sanoi, että meidän pitäisi mennä hänen kaverinsa kotibileisiin, sillä tämä
kaveri todellakin haluaisi tavata meidät. Me olimme epäileväisiä, mutta muun
suunnitelman puutteessa päätimme mennä edes katsomaan paikan. Kaverimme
olisivat muutenkin jo paikalla meidän päästessämme tämän kaverin asunnolle.
Lyhyen
Albert Heijn (RIP never forget) pysähdyksen jälkeen saavuimme tämän kaverin
luo. Emme olleet varsinaisesti ihmeissämme, kun kaveri oli hyvin yllättynyt
meidän saapumisestamme (”teitä piti olla vain kaksi”), mutta hän päästi meidät
sisälle. Tarpeetonta varmaan sanoa, että meidän teki mieli lähteä pois
välittömästi. En ole varmaan ikinä ollut niin opiskelija-asunnon näköisessä
asunnossa. Seinillä oli ”lainattuja” mainoskylttejä, kaappien päällä oli suuri
kokoelma tyhjiä alkoholipulloja, nurkassa oli pieni luuranko, jonka käsi oli
nostettu tervehdykseen, jota Saksan puolella ei olisi sopivaa tehdä. En
tuntenut olevani aivan kuin kala vedessä, mutta tilanne oli mahdollista
korjata.
 |
| Suomalaisten bongaaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa! |
Kaksi
tuntia myöhemmin olin enemmän tai vähemmän onnistuneesti osallistunut Cageen
(damn you Jenni! :D), tanssinut taas vaihteeksi Antti Tuiskun tahtiin ja
kadottanut ainakin yhden pingispallon. Meidän junamme lähti kymmentä
vaille kymmenen, joten huomattavasti
paremmalla tuulella oleva porukkamme joutui lähtemään kohti Belgiaa ennen juhlien siirtymistä Maastrichtin yöhön.
Saksalainen kaverimme yritti suostutella meitä jäämään ja odottamaan aamukuuden
junaa, mutta argumentit eivät olleet riittävän vakuuttavia. Ei sillä, että
meillä oli tarkoitus mennä suoraa nukkumaan kunhan pääsisimme Leuveniin.
Liegessä
vaihtoaikamme oli 40 minuuttia. Siinä ajassa ehtii käydä Bingo-paikassa puhumassa
ranskaa, juoksennella vähän ympäri juna-asemaa sekä tekemään reisitreenin
laiturilla. Junassa opimme paljon uusia asioita, muun muassa sen että junassa
ei saa syödä mutta alkoholia saa juoda (?!). Ehkä meiltä jäi jotakin ymmärtämättä.
Kaiken
kaikkiaan meillä oli nousujohteinen päivä. Alun surkeus peittyi kaiken illalla
tapahtuneen hauskanpidon alle. Tahdon tulevaisuudessakin päästä juhlimaan
Koningsdagia, mutta kohteeksi valitsisin mieluummin Amsterdamin – vaikka siellä
olisikin liikaa ihmisiä. Eli ensi vuonna siis karnevaaleille,
Koningsdag-hulinoihin sekä tulppaaniloistoa katsomaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti