 |
Viimeaikaiset
tekstini ovat keskittyneet lähinnä matkusteluun tai erinäisiin tapahtumiin.
Tämä saattaa antaa lukijalle kuvan, etten mitään muuta teekään kuin reissaan.
Kunpa asia olisikin näin! Palauttaakseni asiat järjestykseen on aika kirjoittaa
tylsääkin tylsemmästä tavallisesti arkipäivästä - höystettynä asiaan liittymättömillä kuvilla Leuvenista.
 |
| Botanical garden |
Nousen
yleensä ennen kuutta, mikäli edellisilta ei ole venähtänyt pitkäksi. Hyppään
pyöräni selkään ja yleensä kuudelta tai vähän sen jälkeen olen Basic Fit –kuntosalilla.
Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen liikunnan harrastamisesta Leuvenissa
verrattuna Helsinkiin, mutta jätän asian tällä erää vain mainintaan siitä, että
sijaintinsa ja aukioloaikojensa puolesta Basic Fit on todella hyvä, mutta
varusteluiltaan pidän huomattavasti enemmän Helsingissä käyttämästäni
kuntosalista.
 |
| Jos se on vihreää, se on terveellistä. Tai hometta. |
Olen
yleensä takaisin salilta seitsemän jälkeen. En pääsääntöisesti syö ennen
aamutreeniäni (täydellä vatsalla olisi muutenkin mahdotonta harrastaa
liikuntaa), joten olen melko nälkäinen päästyäni suihkusta. Olen läpikotaisin
aamupalaihmisiä (is that even a thing?) ja uskon vakaasti, että ihminen voisi
elää erittäin onnellisesti pelkästään syömällä aamiaisruokia. Kuten kaikki Leuvenissa olevat kaverini ovat
kuulleet miljoona kertaa, ikävöin VitaMixiani lähes yhtä paljon kuin
perhettäni. Aamuisin jopa enemmän, sillä mikään ei voita vanhaa kunnon
vihersmoothieta. Tai mustikka-kardemumma-smoothieta. Tai banaani-nice-creamia.
Tai smoothiebowlia. Long story short, olen joutunut löytämään hyvän
kakkosvaihtoehdon blender-tasticille
aamupaloille, ja suomalaisittain olen totta kai valinnut puuron. Koska
puuro on aika tylsän väristä, käytän usein vähän matcha-jauhetta tuomaan hieman
ylimääräistä energiaa aamuun. Vielä en ole kokeillut ”hollantilaista
aamupalaherkkua”, eli vaaleaa leipää margariinilla sekä suklaahippusilla.
 |
| Ruisleipä <3 |
Riippuen
päivästä lähden aamiaisen jälkeen joko luennolle tai jään huoneeseeni lukemaan.
Jälkimmäinen vaihtoehto on yleisempi, sillä yleensä luentoni ovat vasta
iltapäivemmästä. Koska energiaa ei voi koskaan olla liikaa, minulla on tapana
tehdä köyhänmiehen matchalatte ja istua sen kanssa sängyllä läpikäyden erinäisiä
EU-tuomioistuinten ratkaisuja. Sitä rataa jatkan yleensä lounaaseen asti.
Täällä Belgiassa syön lounaan myöhemmin kuin Suomessa. Nyt tuntuisi oudolta
ajatella, että menisin syömään jo kahdeltatoista - yhdestätoista puhumattakaan. Myös lounaani
ovat täällä erilaisia. Olen ehkä viettänyt liikaa aikaa hollantilaisten
ystävien kanssa, sillä he eivät ikinä syö lämmintä ruokaa lounaalla vaan
enemmänkin leipää tai salaatteja ja minuun on tarttunut sama tapa. Useimmiten
siis syön täytettyjä leipiä tai kevyitä salaatteja.
Lounaan
jälkeen minua yleensä odottavat tärkeät velvollisuudet eli luennot. Siinä missä
Suomessa luennoilla käynti tuntuu joskus turhalta, täällä Leuvenissa en ikinä
pärjäisi pelkkien diaesitysten ja kirjojen kanssa tentteihin lukiessa. Vaikka
minulla on pyörä, kuljen yliopistolle yleensä jalan. Olen irrationaalisen
peloissani, että pyörällä matkatessa onnistuisin pudottamaan painavan laukkuni,
jossa myös läppärini on. Luentoja minulla on kolmessa eri rakennuksessa, joista
kaksi sijaitsevat oikeustieteellisen kampusalueella. DV3 ja DV1 sijaitsevat vierekkäin kun taas
MTC2 on vähän kauempana. Leuvenissa luennot loppuvat ja alkavat suunnilleen
tasalta, mikä tarkoittaa pääsääntöisesti sitä, että mitään kunnon taukoja
luentojen välissä ei ole. Niiden sijaan luentojen keskellä on noin 5-10
minuutin happihyppely-mahdollisuus. Kaikki professorit eivät pidä taukoja, mikä
luennoitsijasta riippuen on hyvä tai huono asia. Ilman taukoja me pääsemme luennolta
aikaisemmin. Toisaalta jos luennoitsijan karismaattisuustaso muistuttaa kuivaa
taulusientä, keskittyminen kaksi tuntia putkeen voi olla vaikeaa.
 |
| Kuuluisa "satama" |
Luentoni
loppuvat yleensä suht myöhään, aikaisintaan neljältä, joskus yhdeksältä
illalla. Tämä on aikamoinen muutos Helsingissä opiskeluun. Helsingissä luennon
loppuessa neljän jälkeen olen suorastaan kauhuissani siitä, miten pitkäksi
päivä on venähtänyt. Täällä päivät ehkä ”alkavat” myöhemmin. Luentojen jälkeen
menen yleensä takaisin Waterviewhen. Illat tuntuvat olevan aina erilaisia,
joten on vaikea kuvailla, mitä tyypillisesti teen luentojen jälkeen. Joskus
menen Sport Centeriin aerobicsiin tai zumbaamaan. Joskus käyn kaupassa ja
laitan jotain (yleensä kvinoa-pohjaista) ruokaa ja opiskelen. Joskus menen ulos
syömään kavereiden kanssa, joskus taas syömme yhdessä jonkun kaverin luona. Ja
joskus kaiken tämän jälkeen päädyn Cafe Belgeen yksille ja kävelen aamuyöstä
kotiin miettien, että miten tässä kävi näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti