Leuven 10. The one where I search for the seaside - but find Brugge

Jos jokin on tullut selväksi tämän lähes kahden kuukauden aikana jotka olen Belgiassa viettänyt, niin se on se, että minä ja matkustaminen emme yksinkertaisesti sovi yhteen. On kyse sitten Gentistä (junasta myöhästyminen), Pariisista (herätyskello-ongelmat) tai Brysselistä (netin toiminnan loppuminen ja yhteydenpidon mahdottomuus), mikään ei koskaan mene suunnitelmien mukaan. Kun unkarilainen kaverini kutsui minut ystäviensä kanssa Oostendeen Belgian rannikolle, minun olisi pitänyt arvata, ettei mikään mene täysin odotusten mukaisesti.

En ole nähnyt merta sitten Helsingistä muuton jälkeen. Sää retkipäivänä oli kaunis ja me kaikki olimme pakanneet sunnuntai-piknik-eväät mukaan, jotta voisimme nauttia niitä rannalla. Ihmeeksemme kaikki me ehdimme junaan ja jopa löysimme – jotenkuten – istumapaikat. Koska junan piti mennä suoraa Oostendeen, me saatoimme huoletta nauttia maisemista muutaman tunnin ajan. Jotain mitä belgialaisista junista kannattaa tietää on se, että kuulutukset ovat lähes poikkeuksetta vain hollanniksi ja ranskaksi. Kaikkihan osaavat ainakin jompaakumpaa näistä maailmankielistä, joten miksi turhaan palvella turisteja ja sanoa mitään englanniksi. Kun junamme pysähtyi Bruggessa ja kaikki ihmiset alkoivat kuulutuksen jälkeen pakkailla tavaroitaan, me jäimme hämmentyneinä istumaan paikoillemme. Juna ei liikkunut enää mihinkään, joten mekin poistuimme kyydistä. Rajoittuneella kielitaidollamme saimme jotenkuten selville, että Oostenden asemalla oli jotain vialla, eikä mikään juna enää kulkenut sinne. Tietenkään.

Tulppaaneja maaliskuussa

Asemalla yritimme selvittää, miten matkamme voisi jatkua kohti määränpäätämme. Kuulemma bussilla voisimme mennä. Tähän juna-aseman virkailijoiden avuliaisuus sitten päättyi. Tietoa bussin lähtöpaikasta, mahdollisesta hinnasta tai aikataulusta ei ollut kenelläkään. Tiedän, että VR ei yleensä hoida hommiaan kunnolla, mutta ainakin yleensä jostain löytyy joku, joka osaa vastata edes johonkin kysymykseen. Meidän oli tyydyttävä kohtaloomme – emme tulisi näkemään rannikkoa. Onneksemme olimme toisessa mielenkiintoisessa kaupungissa, joka ainakin muutamalta meistä oli vielä kokematta. Oli aika katsoa, mitä Bruggella oli meille tarjota.

Melkein koko porukka koolla

Koska oli jo iltapäivä, menimme läheiseen puistoon piknikille nauttimaan eväämme. Paikka oli aivan upea, täynnä pieniä polkuja, siltoja ja kanavanäkymiä. Puistoa ympäröivät talot olivat kuin sadusta. Piknikin jälkeen kiertelimme päämäärättöminä. Löysimme itsemme Beguinagesta, joka oli täynnä kauniita tulppaaneja. Kuulemma yleensä paikalla on mies, joka hyssyttelee liian äänekkäitä turisteja ja hätyyttää pois pihan keskeltä tallaamasta kukkasia, mutta tällä kertaa vartijan puutteessa moni turisti nautti omista instagram-kuvaussessioistaan tulppaaneja talloen.

Jos olisimme tienneet Brugge-reissusta, olisimme ehkä valmistautuneet paremmin ja tehneet jonkinlaisen suunnitelman. Kuljimme kuin päättömät kanat ympäriinsä, mutta toisaalta en ollut lainkaan pettynyt reissuumme. Löysimme paikallisen Ambiorixen, keskellä katua olevan pisuaarin sekä hirveän määrän brittiläistä tupakkaa myyviä matkamuistomyymälöitä. Lopetimme vierailumme istumalla terassilla, nauttien kevätauringon lämpimistä säteistä (myöhemmin meille selvisi, että tämän baarin sisältä löytyi mm. häkki, jossa tanssia, sekä strippitankoja. Ei ihan mitä me odotettiin).

Vaikka Oostende jäi toistaiseksi kokematta, matka oli mielestäni menestys. Aion ehdottomasti mennä Bruggeen uudestaan, sillä niin paljon jäi vielä kokematta.