Leuven 7. The one where it rains in Gent

 

Jo kuukausi Leuvenissa on tullut täyteen. Aika kuluu aivan uskomattomalla vauhdilla – ja vielä on niin paljon kokematta ja näkemättä.

Maisema linnan huipulta

Lauantaina kolmen tunnin yöunien jälkeen suuntasin kohti Leuvenin juna-asemaa. Edellisen illan Cantus ei kuitenkaan askelta rasittanut, ja kymmeneltä löysin itseni paikanpäältä valmiina matkustamaan kohti pohjoista. Ottaen huomioon Leuvenin kansainvälisen opiskelijapopulaation minä ja matkakumppanini saimme pettyä englanninkielisen (tai edes ranskankielisen) opastuksen määrään. Missasimme siis ensimmäisen junamme, mutta se ei luonnollisesti johtunut meistä vaan huonosta informaatiotarjonnasta (ja siitä, että junassa istunut tyttö väitti meille, että juna ei menisi Genttiin).

Tunnin ja vartin junamatkan jälkeen saavuimme  asukasluvultaan tuplasti Leuvenin kokoiseen kaupunkiin. Meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa, joten lähdimme kävelemään kohti kaupungin vanhaa keskustaa. Samalla tapaa kuin Leuvenissa kaikki tuntui olevan vain kävelymatkan päässä. Olin kuullut huhua, että Gent on kasvisruokailijan paratiisi Belgian mittakaavassa. Lounaalla pääsin testaamaan tätä huhua suloisessa kahvilassa nimeltä Stek, jossa ruoan ja juotavan lisäksi myytiin kasveja. Hummusleipäni oli todella maukas ja piti hyvin poissa nälkää.

Kuvassa ei valitettavasto ole se kuuluisa linna

Lauantain kunniaksi paikalla oli paljon paikallisia mutta myös meidän kaltaisiamme kaupunkiin eksyneitä  Käväisimme kirkossa antiikkimessuilla ja hetken aikaa tuntui aivan kuin olisin palannut kartanon vinttiin. Sen jälkeen teimme minipyrähdyksiä erilaisiin kauppoihin kunnes vihdoin aloimme leikkiä kunnon turisteja. Menimme keskiaikaiseen linnaan Castle of the Countsiin. Valitsimme puuhaan täydellisen päivän, sillä sateinen sää maaliskuussa ei ollut houkutellut paikalle liian paljon ihmisiä. Saimme ihastella paikkaa rauhassa ja ottaa kuvia linnan huipulta.

Hot chocolate for the win

Lähdimme metsästämään paikkaa, josta saisimme kunnon belgialaista kaakaota. Sade alkoi yltyä, mikä tuntuu olevan kestävä teema Belgialaisessa maisemassa. Sitä ennen kävimme ostamassa Cuberdoneja. Ne ovat eräänlaisia sokerisia karkkeja, joita en ollut koskaan aiemmin nähnyt. Ne muistuttivat minua vähän marmeladista ilman sokerikuorrutettua ympärystä. Hyvin makeaa mutta maistamisen arvoista.

Kaakaon jälkeen kohtasimme jonkinlaisen lapsitapahtuman, valtavasti saippuakuplia ja kauniita siltoja ja kanaaleja. Harmiksemme melkein kaikki turistinähtävyydet menivät kiinni jo viideltä, joten kuuden pintaan matka takaisin kohti Leuvenia alkoi.

Genttiin siis jäi vielä nähtävää ja koettavaa. Saattaa siis olla, että teen sinne vielä toisenkin matkan – toisaalta Belgiassa on vielä niin paljon muitakin kaupunkikohteita puhumattakaan ulkomaiden matkustusvaihtoehdoista. Seuraavana viikonloppuna onkin vuorossa Pariisi!