Leuven 6. The one where there is a carnival

Goedenavond!

ESN-porukkaa karnevaaleilla

Helmikuun viimeisiä päiviä vietetään Leuvenissa sateisissa merkeissä. Onneksi ESN-viikonloppu Durbuyissä ja Maastrichtissa sujui, jos nyt ei aurinkoisissa, niin ei-sateisissa merkeissä.

Belgia tasaistako?

Lähtö kohti Durbuytä – ranskankielisen Luxembourgin provinssin alueella sijaitsevaa kymmenentuhannen asukkaan ”kaupunkia” – kohti alkoi perjantaina viideltä. Matkaan piti kulua hieman alle puolitoista tuntia, mutta vihdoin lähes kolmen tunnin matkaamisen jälkeen löysimme itsemme belgialaisen maaseudun keskeltä. Olin elänyt kuvitelmassa, että Belgia on suunnilleen yhtä litteä pannukakku kuin Alankomaat. Kivutessamme bussilla ylös kapeita teitä sain huomata olleeni aivan väärässä. ”Leirikotimme” (paremman sanan puutteessa) sijaitsi hyvin pienessä kolmen talon kylässä noin kymmenen kilometrin päässä oikeasta Durbuystä. Minä olin vähän pettynyt, kun minulle selvisi, ettemme tulisi näkemään Durbuytä lainkaan koko reissun aikana. Miksi me edes tulimme niin kauas Leuvenista, jos me emme edes näe lainkaan paikkaa, jonne me tulimme?

Peili-selfiet on aliarvostettuja

Jaoin huoneeni yhden suomalaisen, yhden ranskalaisen ja yhden italialaisen tytön kanssa. Meillä oli yksi parhaimmista huoneista, koska meillä oli eniten tilaa sekä oma kylpyhuone. Illallisen jälkeen oli aika vaihtaa vaatetus karnevaaliteeman mukaiseksi – eli siivet selkään, tuntosarvet päähän ja menoksi! Illan aikana pääsin pelaamaan biljardia (huonosti), osallistumaan beer pong –turnaukseen (suomalaisjoukkue Hakkapeliitat pääsivät jatkoon!) ja tanssimaan minulle tuntemattomien espanjalaisten laulujen tahtiin.

Koska pääsin nukkumaan vasta neljältä, seuraavan aamun herätys venyi lähes puoleen päivään. Ravitsevan valkoisesta leivästä, valkoisesta juustosta ja valkoisesta jougurtista koostuneen aamupalan jälkeen oli aika aktiviteeteille. Olin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa lähes kuudenkymmenen hengen joukostamme, mutta minunkaan ei tehnyt mieli potkia jalkapalloa, varsinkin kun olimme jyrkän rinteen reunalla jonkun toisen pellolla. Puolet porukasta päätti siis lähteä kävelylle kohti viereistä kylää, jossa luvattiin olevan ainakin tuplasti enemmän taloja kuin kylässä, jossa me olimme. Maisemat kävelyn olivat aivan upeita, ja minunlaisella suomalaispulliaisella oli suu auki koko ajan. Satumaisia kivitaloja pienine pihoineen, laamoja, pieniä poneja, vuohia, lehmiä, possuja ja kaikki tämä vieläpä aivan kylän keskustassa. Ihmisiä ei juuri näkynyt meidän turistiryhmämme lisäksi, mikä oli hieman outoa. Ehkä olinkin todistamassa eläinten vallankumousta, joka alkaa eteläisestä Belgiasta.

Päiväunien, visailujen ja illallisen jälkeen oli vuoro yleisen hauskanpidon, jos niin voi sanoa. Espanjalaiset lauloivat karnevaaleista, minkä jälkeen yksi suomalaiskavereistani ehdotti, että me suomalaiset laulaisimme kaikista mahdollisista lauluista Finlandian. Siinä me sitten traumatisoitiin ihmisiä kesken heidän illanviettonsa – täysin odottamatta ja ehdottomasti pyytämättä. Tästä seurasi kuitenkin positiivinen ketjureaktio, nimittäin meidän pohjanoteerauksemme jälkeen monet muut eri maista tulevat opiskelijat esittivät jotain kappaleita heidän äidinkielillään. Ilta jatkui beer pong –turnauksella, jonka allekirjoittanut jätti väliin. Tilalleni tuli toinen suomalainen, ja joukkue pääsi finaaliin asti. Olin silti enemmän kuin tyytyväinen valintaani, sillä pääsin nukkumaan jo kahdelta enkä joutunut oksentamaan kertaakaan illan aikana.

Sunnuntaina oli aika vaihtaa maisemaa – ja aikamoinen maisemanvaihdos se olikin. Kukkulat ja laaksot vaihtuivat tunnissa tasaiseksi alangoksi. Valitettavasti myös aurinkoinen sää jäi Belgian rajan taa. Se ei onneksi haitannut karnevaaliriehaa. Minun pantani ja siipeni näyttivät lähinnä herttaisilta kyhäelmiltä kohtaamani pukuloiston kanssa. Kuvat eivät tee oikeutta kaikille upeille ilmestyksille, joita eteeni tupsahti. Paitsi puvut niin myös tunnelma oli aivan omaa luokkaansa. Oltuamme ehkä vartin verran paikan päällä päädyin konga-jonoon. Vaikka kello oli vasta kaksi, ihmiset olivat riemukkaalla tuulella. Lieneekö syynä olut-tarjous (10 olutta 15 euroa) vai yleinen hollantilainen hyväntuulisuus, sitä en tiedä.

Keijukaistytöt

Hetken kierreltyämme jollain Maastrichtin toreista huomasimme paraatin alkaneen. Ihailin paraatia muutaman kaverin kanssa jonkun aikaa ja yritin epätoivoisesti tallentaa tapahtumaa kameran rullalle. Kaverini tahtoi käydä vessassa, joten poistuimme kadun varrelta torin viereiseen taloon. Odotellessani kaveriani kuvasin paraatia aukinaisesta ovesta, ja yhtäkkiä huomasin paraatin perässä kulkevan tuttuja naamoja – ESN-matkan porukka oli liittynyt kulkueeseen. Ja hei, when in Rome, joten minäkin hyppäsin marssimaan  pasuunoiden ja rumpujen perään mahtavan hollantilaismiehen tahdittamana. Ihmismäärä tuntui kasvavan eksponentiaalisesti mitä pidemmälle kävelimme. Lopulta paraati hajosi, ja me saatoimme jatkaa omia kiertelyjämme. Oli mahdoton nähdä mitään kun tahtoi nähdä kaiken, ja yritin olla syyllistymättä maailman ihailuun pelkän kameran linssin läpi. Siksi minulla ei juuri kuvamateriaalia olekaan.

Olen ehdottomasti kateellinen

Kiersimme ympäriinsä ja lopulta löysimme tiemme teknomusiikin ja makean tuoksun peittämälle alueelle suuren aukion reunassa. Musiikki ei ollut hirveän hyvää, mutta kello alkoi olla jo paljon ja kukaan ei halunnut eksyä enää joukosta, joten jäimme tanssimaan siihen. Kun vihdoin monen tunnin kiertelyn jälkeen kävelimme väsyneinä kohti bussia, paraati jatkui yhä. Kuulemma sunnuntaina on vasta pre-partyt ja maanantaina ovat parhaimmat bileet, mikä tuntuu käsittämättömältä, sillä Maastricht aloitti karnevaalin juhlimisen jo aikaisemmin keskellä viikkoa. Miten ihmisiä on edelleen maanantaina niin upeissa asuissa ja niin energisinä? Toisaalta sunnuntainakin paikka oli aivan tupaten täynnä, joten ehkä aliarvioin hollantilaisten juhlimisvoimat.

Olen aina halunnut vaatteet, joissa on valonauhakoristeet!

Kaiken kaikkiaan karnevaalit olivat aivan uskomaton kokemus. Jos olisin voinut valmistautua paremmin ja omalla ajalla, olisin ehdottomasti panostanut asuuni moninkertaisesti enemmän. Olisin myös kierrellyt vapaammin ja ottanut selvää, mitä missäkin tapahtuu ja minne kannattaa mennä. Kuka tietää, ehkä ensi vuonna. 

Tot ziens!