Leuven 3. The one where I do the laundry

Goedemiddag! 

Aurinko on vihdoin palannut Leuveniin viikon poissaolon jälkeen. Sää on edelleen kirpeä, ja korkeapaineen takia naapurustossa haisee viereinen Stellan panimo.  Kaikkea ei voine saada.

Taas vähän Leuvenia

Maanantaina huonosti nukutun yön jälkeen (ensimmäinen kerta, kun yritin mennä ennen puoltayötä nukkumaan ja päädyinkin valvomaan pitkälle aamuyöhön) päätin lähteä reippailemaan kauniissa säässä ja suunnata tieni kohti SPITtiä. SPIT on kierrätyskeskus ringin ulkopuolella, rapiat kaksi kilometriä Waterview-residenssistäni. Kaikki olivat sanoneet, että sieltä kannattaisi etsiä jokapäiväisiä tarve-esineitä kuten paistinpannuja, astioita ja miksei vedensuodattimia ja teenkeittimiä. Minulla oli mielessä blenderi, jotta voisin väsätä pitkästä aikaa aamusmoothieita. Suuntavaistoni tuntien minä ja Google Maps lähdimme iloisin mielin SPITtiin, joka pitkän kävelyn päästä löytyikin. Mutta. Menin sisälle ja päädyinkin johonkin kahvilaan. Kokeilin toista ovea, ja siellä oli toimisto. Kolmannen oven takana oli varastohuone. Kyltit olivat totta kai kaikki hollanniksi, joten en niistäkään saanut avitusta ongelmaani. Luovutin. Ehkä seuraavalla kerralla olen paremmin valmistautunut.

Princess ja ikävässä paikkaa oleva lukko

Olin tullut kuitenkin niin kauas, ettei sopinut tyhjin käsin lähteä. Velo oli aivan SPITtin vieressä – mukaan tarttui siis pyörä. Velosta opiskelijat voivat edullisesti vuokrata pyörän, ja viideltä kuukaudelta se maksaa 50 euroa + 70 euron pantti. Pyörät ovat käytettyjä ja ne on koottu erilaisista romuosista. Minunkin ”Princess”-pyöräni on siis monen osan summa. Pyörän hankkiminen itsessään ei ollut pelottavaa. Pyörällä ajaminen kaupungissa, joka on täynnä yllättäviä yksisuuntaisia – joista osa koskee myös pyöriä ja osa ei – sekä pyörän lukitseminen sen sijaan ovat toinen tarina. Ensimmäinen pelko oli pakko voittaa nopeasti. Polkaisin matkaan ja yritin jotenkuten suunnistaa tuntemattomilla kaduilla kohti kotia. Toinen pelkoni olikin sitten aiheellisempi. Ongelmat lukkoni kanssa ovat jatkuvia, mutta toivottavasti korjattavissa piakkoin. Toinen ongelma on laillisen pyöräpaikan löytäminen, sillä laittomasti pysäköidyt pyörät lähtevät herkästi niin poliisin kuin varkaan matkaan. Kuulemma laillisesti pysäköidytkin pyörät ovat varkaiden mieleen, ja kuulemma jokaisen leuvenilaisen opiskelijan pyörä varastetaan vähintään kolme kertaa.

Nope

Maanantaina illalla minun piti lähteä Heverleen kampukselle zumbaamaan, mutta se jäi pelkäksi aikomukseksi kun hollantilaisella ystävälläni oli syntymäpäivät. Saksalainen kaverini kävi puolestani yömarketissa ostamassa lahjan, koska en ollut suunnitellut lähteväni juhlimaan. Onneksi lähdin. Sain kuulla saksalaista ja hollanninkielistä musiikkia ja keskustella Alankomaiden tulevista vaaleista (kuulemma 16 varteenotettavaa puoluetta kilpailemassa kansansuosiosta). Toisen suomalaisen kanssa päädyimme esittelemään suomalaisen musiikin parhaimmistoa, ja jälkeenpäin allekirjoittaneelta kysyttiin Antti Tuiskun Keinutaan-kappaleen nimeä for future reference.

Kuten otsikko lupaa, olen päässyt pyykinpesun makuun. Nappasin Prinsessani ja laukun täynnä vaatteita ja lähdin etsimään pesupaikkaa. Lukko-ongelmien jälkeen olin pian perillä. Itse pyykinpesu oli eksoottisempaa oman pesukoneen käyttöön verrattuna. Ensinnäkin ohjeet olivat hollanniksi, joten en vieläkään tiedä, mitä pesuohjelmaa käytin. Toiseksi hintaa pesulla oli 4,30 euroa. Helsingissä pesen noin kaksi koneellista viikossa. Pitää siis joko 1) pestä pyykkiä käsin tai 2) ostaa koko ajan lisää vaatteita. Kummankohan sitä valitsisi. J

Olen saanut palautetta siitä, että blogini, Instagramini ja Snapchattini esittävät vaihtoajastani hyvin erilaista kuvaa – mikä näistä siis kuvaa parhaiten totuutta? Vaikken Freudista muuten perusta, niin tässä käyttäisin ego – superego – id –ryhmittelyä. Lukijat voivat itse päätellä, mikä kuuluu mihinkin. 

Tot ziens!