 |
| Maisema keittiön ikkunasta |
Ensimmäinen viikko belgialaista elämää on tulossa
päätökseen. Yhtä hektistä ja tapahtumantäyteistä viikkoa en olekaan kokenut
sitten fuksisyksyn aloituksen. Suurimpana erona fuksielämään lienee se, että
aamuluennot on korvattu erilaisilla infopaketeilla, joissa meille on selitetty
kierrätystä (joka on pakollista), asiaa pyöräilystä sekä professoreiden
puhuttelusta (ei kannata tehdä). Ja illalla bileet alkavat myöhemmin ja
kestävät myös pidempään. Sofian legendaariset aamuviiden salitreenit ovat
vaihtuneet vähemmän legendaarisiin aamuviiden nukkumaanmenoihin.
Suomalainen tapa juoda itsensä humalaan ennen baariin menoa
ei ole kuulunut viikon repertuaariin, tosin ehkä tapahtumien luonne vaikuttaa
asiaan. Kuulemma tapana on pitää pre-partyjä, mutta niiden luonne poikkeaa
suomalaisesta, koska, no, alkoholi baareissa on niin paljon halvempaa.
Ryyppäjäisten sijaan olen päätynyt
mukavan hollantilaistytön luo illalliselle muutamaan otteeseen sekä kuokkimaan
brasilialaisen miehen syntymäpäiväjuhliin. Mutta kuten sanotaan, when in Rome…
 |
| Ghetton keskellä Waterview |
Sää on ollut surkea koko viikon. Luulin päässeeni pakoon
kylmyyttä Helsingin jäädessä taakse, mutta lunta on sadellut lähes joka päivä.
Ja jos ei lunta niin sitten räntää tai vettä. Itselleni tyypilliseen tapaan
olen ollut kylmissäni koko ajan. Lauantaina minulla oli city tour ympäri
Leuvenin keskustaa, mutta siitä oli mahdotonta nauttia kylmän ja märän sään
vuoksi. Ja jos en vielä siitä saanut flunssaa niin viimeistään illalla
järjestetyistä city gamesta, jossa juostiin kaksi tuntia ympäri Leuvenia
suorittamassa tehtäviä (”collect 10 different coasters with pictures of
different beers on them”). Nyt jo harmittaa, että jäi pakkaamatta pipot ja
villasukat mukaan.
 |
 |
| Se hetki kun aurinko tulee vihdoin esiin! |
Tänään aamulla menin ohjatulle pyöräilykierrokselle ympäri
Leuvenia. Oli mukava huomata, että välimatkat taittuivat hetkessä. Ajaminen
autojen keskellä ei sekään tuntunut niin hirveältä. Tosin on sunnuntai, ja
kaupunki on käytännössä kuollut. Missään ei näy ketään. Maanantaina
belgialaisten opiskelijoiden palatessa opintojensa pariin asiat muuttuvat
varmasti ja liikennekin on sekavampi. Maanantaista puheen ollen huomenna
alkavat oikea opiskelu. En tiedä pitäisikö olla innoissaan vai kauhuissaan,
koska kurssit ovat kaikesta päätellen vaativampia kuin mihin olen tottunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti