Leuven 26. The one where I am a restaurant critic

Kuva Baraccan Instagramista. Meidän ollessa paikalla katokset olivat onneksi suojaamassa

Vaikka Leuven on selkeästi opiskelijakaupunki, riittää täällä muitakin ravintoloita kuin pikaruokapaikkoja. Toisin kuin Suomessa, illallisaika ei ala jo viideltä iltapäivästä ja pääty seitsemän pintaan (kauniisti yleistäen). Minä ja kolme ystävääni olimme sopineet menevämme ”for a fancy dinner” oltuamme yhdessä ensin brunssilla. Tai siis mitä järkeä on omistaa cocktail-mekko, jos sitä ei pääse käyttämään? Kutsuimme mukaan myös uuden saksalais-brasilialaisen ystävämme. Emme saaneet pöytää ravintolasta, jonne alun perin halusimme – viisi henkeä on vaikea määrä – joten päädyimme itävaltalaiskaverimme ehdotuksesta Baraccaan. Jouduimme lyhyen varoitusajan vuoksi ottamaan pöydän jo 18.15, mutta loppujen lopuksi se ei ollutkaan ongelma, sillä aloitimme ruokailun lopulta vasta seitsemän pintaan.

Baracca on Tiensestraatilla lähellä oikeustieteellistä tiedekuntaa. Se on omien sanojensa mukaan italialaistyylinen ravintola, mutta pastaövereitä on turha odottaa. Me saimme pöydän terassilta lämpölamppujen katveesta. Kolme meistä oli ajoissa, yksi pahasti myöhässä ja valitettavasti saksalaisystävämme joutui jättämään koko illallisen väliin yllättävän vesivahingon tehtyä ensiesiintymisensä hänen huoneessaan. Ikävältä veden ilmestymiseltä emme välttyneet mekään. Istuttuamme hetken ulkona alkoi Belgialle tyypilliseen tapaan sataa. Luojalle kiitos katetuista terasseista ja nopeasta palvelusta – työntekijät olivat hetkessä laittamassa muovisia seiniä suojatakseen meitä asiakkaita perinteiseltä rankkasateelta.

Kuten edellä jo mainitsin, pastan ylensyönti ei ole idea tässä ravintolassa. Sen sijaan ajatuksena on tilata ns. ”social biteseja”, eli jaettavaksi tarkoitettuja ruokia. Lisäksi listalla oli pitsoja, joiden olin kuullut olevan erinomaisia. Ruokalistat olivat vain hollanniksi - menu oli uusittu vain vähän aikaa sitten eikä englanninkielisiä vielä ollut - mutta kasvisvaihtoehdot oli merkattu selvästi valikoimaan. Meillä meni aika ja iäisyys valitessa haluamiamme ruokia. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen päädyimme ottamaan kasvislautasen, risoton, pieniä pork-sandwhichejä, ravioleja, margheritan sekä kasvispitsan. Meitä ”ei mitään eläintä” -kasvissyöjiä oli paikalla minä, ja ”merenelävät on ok”-kasvissyöjiä yksi, joten päädyimme ottamaan melko vähän lihaa itävaltalaisystävämme harmiksi. Kuulemma on mahdotonta saada täyttä vatsaa ilman lihaa. Kuka olisi arvannut, että olen tehnyt nälkäkuolemaa viimeiset kolme-neljä vuotta!

Minulle oli siis tarjolla kasvislautanen ja kahta eri pizzaa, ja totta kai Ferrari-Carano -viiniä, jonka ehkä valitsimme pelkästään nimen perusteella. Alkuun meille tuotiin kaikki muut paitsi pizzat. Pääsin siis maistelemaan uunikasviksia, jotka valitettavasti eivät olleet ihan odotusten täyttymys. Osa kasviksista oli jäänyt vähän raaoiksi ja osa taas oli viettänyt uunissa hieman liikaa aikaa. Kun olimme saaneet nauttia ensimmäisiä social bitesseja, pitsat tuotiin pöytään. Minulta jäi margherita maistamatta, mutta muut pitivät siitä paljon. Kasvispitsan pohja ei ollut ihan niin rapeaa kuin olisin toivonut, mutta silti pitsa oli erittäin maukas, sanoisinpa jopa että parasta Leuvenissa syömääni pitsaa (mihin ei paljon vaadita, koska olen syönyt täällä pitsaa aikaisemmin vain kerran…).

Kuva Baraccan Instagramista. Keskimmäinen on Silver Basil Smash ja sen oikealla puolella on Red Lips, jonka yksi kavereistani otti

Jälkiruoaksi otimme cocktailit. Minä en ole suuri makeiden cocktailien ystävä, joten päädyin ottamaan Silver Basil Smashin. Ja onneksi, koska tämä cocktail lienee suosikkini kaikista Leuvenissa kokeilemistani cocktaileista! Harmikseni otin kuvan siitä vain snapchattiin. Siirryimme juomaan cocktailimme sisätiloihin, ja viihdyimme iltaa istumassa baarin puolella varmaan yli tunnin. Kymmenen pintaan vihdoin päätimme suunnata kohti kotia. Hintaa meidän neljän hengen illalliselle tuli yhteensä noin 160 euroa, mukaan lukien yhteensä neljä yli kymmenen euron cocktailia. Minun illalliseni maksoi siis alle 40 euroa, mikä tuntui loppujen lopuksi hyvin huokealta hinnalta ottaen huomioon kaiken sen, mitä me saimme syödäksemme. 

Happy customers

Kaiken kaikkiaan voin lämmöllä suositella Baraccaa erityisesti porukalla liikenteessä oleville. Kyseessä ei ole mikään todella hienosteleva paikka, mikä luonnollisesti sopii meille opiskelijoille. Social bites –konsepti toimi todella hyvin, ja ainakin minun mielestäni ylensyönnin vaara on paljon pienempi, kun voi vapaasti valita kuinka paljon syö. En edes tiennyt, että italialaisesta ravintolasta voi lähteä ilman, että tuntee itsensä vyöryväksi palloksi! Suosittelisin pöytävarausta, sillä paikka on erittäin suosittu.

Ja hei, jos joku selvittää Silver Basil Smashin salaisen reseptin, minuun voi ottaa yhteyttä!